Tähän aikaa vuodesta moni miettii millä orilla tammansa astuttaisi, kenties on orinsa valinnut jo aikaa sitten (kuten minä viime joulukuussa), mutta on myös niitä jotka eivät vielä tiedäkään että haluavat astuttaa tammansa tulevana kesänä.
Neuvoja en osaa kenellekään orvalinnoissa antaa, kukin tekee tyylillään. Toinen tykkää isästä ja toinen pojasta, vai miten se meni :) Itse haluan ehdottomasti varhaista nopeutta, jos tamma voittaa nuorena usean suurkilpailun, se voi siirtyä varhain siitokseen.
Omat orivalintani ovat olleen "helppoja ja varmoja tapauksia". Ensimmäinen orivalinta oli liian helppo, tuntui kuin joku olisi istuttanut sen pääkoppaani :), kriteerinä pidin silloin: vähän jälkeläisiä, hyvät jälkeläisten tulokset, varhainen nopeus ja erinomainen tiinehtyvyys....noh, sinä vuonna moni tuttukin astutti Turella oman tammansa...Johtui varmasti Sörkän Sällin hyvästä menestyksestä. Ture oli siis helppo ja halpa, juuri silloisen hetken huippuvalinta (vai oliko?). Eräs tuttu kengittäjä kommentoi sukua niin että: Suikun linjaus on vähintäänkin mielenkiintoinen. Moni saattaa olla hänen kanssaan samaa mieltä ja joku taas voi sanoa että oli tyhmää linjata noin lähekkäin sellainen ori jonka jälkeläiset ovat olleet usein pipejä päästään. Vaan luonne ei oikeastaan minun vaakakupissa paina mitään, pitäähän kilpahevosessa olla kipinää!!(?)
Anessan sukutaulu löytyy tuolta: http://www.sukuposti.net/hevoset/anessa/1302236
Liisinkiäkään ei tarvinnut pitkään miettiä, tilastojen kärjessä roikkuva ori oli varma tapaus. Monet upeat ja voitokkaat jälkeläiset toivat Liisingin muita ylemmäs valinniossani. Tiinehtyvyys Liisingillä on myös erinomainen. Siemennysreissulla sain kuulla tutulta juttua potkivista ja todella hankalista varsoista...Ja koska Jadella periyttää varsalle omaa vauhdikasta luonnettaan, tulisi varsasta kuulemma vaikea potkuri. Itse haluan uskoa aivan toista :)
Onhan tämä vanha herra myös aivan upea ilmestys ja kun se liitetään kuvan kauniiseen linjakkaaseen tammaan, mitä siitä tulee?? Täydellisyyden ruumiillistuma! :) Näin ainakin omissa kuvitelmissani, vaan senhän näkee 5 viikon päästä millainen kynttyrä sieltä tulee.
Tässäpä syntyvän varsan suku:
http://blodbanken.nu/servlet/GetBBData?breed=finn&sire=Liising&dam=Jadella
Ensi kesänä siemennetäänkin minulle hyvinkin tutulla orilla. Tätä olinkin jo aikaisemmin ajatellut, mutta kauan sitten kiirineet huhut huonosti tiinehdyttävästä orista varjostivat edelleen. Onneksi asia on nyt oikaistu ja tiedän että tämän orin siitosuran alussa vastaanottoasema käsitteli sperman väärin, jolloin tammat eivät tiinehtyneet kunnolla. Kyseessähän on siis I.P. Lento, Parviaisen Heikin silmäterä. Lennossa on sitä jotain, pilke silmäkulmassa ja aina kujeet mielessä. Mutta, silloin kun Heikki on paikalla, ori on kuin enkeli :).
Katsokaahan sukutaulua: http://blodbanken.nu/servlet/GetBBData?breed=finn&sire=I.P.+Lento&dam=Jadella
Eikö näytä melko täydelliseltä!!! Suikku ja Vistari!!! Nämä kaksi oria tekevät tästä onnistuvan yhdistelmän, tästä on jo melkein pakko syntyä nopea ja kestävä varsa. Ilta-Posti on huippu periyttäjä tamma, sen suvussa on kruunuja vino pino. Vaikka nyt ollaankin vasta tässä "suunnitteluvaiheessa" maltan tuskin odottaa tuosta yhdistelmästä varsaa...Nyt on vain toivottava että kaikki menee hyvin ja päästään siemennyttämään tamma uudelleen.
Olin muuten "lainahoitajana" I.P. Lennottarelle Joensuun raveissa, siinä näin elävänä aivan isänsä tyttären. Selviytyjän. Sitkeän tamman joka johti alusta loppuun varmalla tyylillä. Olin viimeksi nähnyt tamman silloin kun se oli ihan pieni varsa. Orpotytöstä oli kasvanut tanakka pakkaus :)
Jos ensivuonna päästään vielä Jadellan kanssa varsan suunnittelu puuhiin, siemennetään se ratsuorilla :) Mutta sinne on vielä matkaa niin täytyy vain yrittää malttaa ajatella, että päivä kerrallaan, huomenna asiat voivat olla aivan toisin.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Back in bisnes
Tulipahan tuossa melkein parin kuukauden tauko pidettyä heti blogin perustamisen alkuun. Nyt kun kevään myötä päivät pitenee ja energia lisääntyy, voi olla enemmän inspiraatiota kirjoitellakin.
Anessan kanssa ollaan kovasti yritetty touhuta: valjastelu käytävällä sujui pitkään niin hyvin että ohjasajettiin heti kun kuolaimet oli käyneet kerran suussa. Neiti toimi ohjasajossa moitteettomasti. Pääsiäiseksi saatiinkin vieraita, joiden kanssa meinattiin kärryt laittaa varsalle. Vaikka Anessa ohjasajettiin vain kerran ja siitä oli aikaa, olin melko varma että varsa toimii hyvin.
Tyttöjen kesken illalla saimme varsan valjastettua kärryjen eteen ongelmitta ja ajo sujui hienosti!! Ainoat asiat mitä pikku tamma säpsähti oli ensimmäisen pikalukon kiinnitys ja ohi mennyt auto...ei paha vai mitä?! :)
Uusia ongelmiakin on tullut vastaan: Kaivioiden ylhäällä pitäminen puhdistuksen tai vuolun yhteydessä ei enää onnistu yhtä hyvin kuin ennen. Nosto sujuu hyvin, mutta kun kavio on ilmassa alkaa nyhtäminen välittömästi. Toivotaan että tämä vaihe menee nopeasti ohi, nyt täytyy vaan olla aikamoiset rautahermot sen kanssa. Liekkö se uhmaikä tullut? :)
Seuraava video on Anessan toisesta ajokerrasta kärryt perässä. Tässä siis neljäs kerta vasta kun kuolaimet on suussa ja se kyllä näkyy. Suur kiitos kuvaajalle ja avustajille! Tästä se ravihevosen elämä alkaa....
Anessan kanssa ollaan kovasti yritetty touhuta: valjastelu käytävällä sujui pitkään niin hyvin että ohjasajettiin heti kun kuolaimet oli käyneet kerran suussa. Neiti toimi ohjasajossa moitteettomasti. Pääsiäiseksi saatiinkin vieraita, joiden kanssa meinattiin kärryt laittaa varsalle. Vaikka Anessa ohjasajettiin vain kerran ja siitä oli aikaa, olin melko varma että varsa toimii hyvin.
Tyttöjen kesken illalla saimme varsan valjastettua kärryjen eteen ongelmitta ja ajo sujui hienosti!! Ainoat asiat mitä pikku tamma säpsähti oli ensimmäisen pikalukon kiinnitys ja ohi mennyt auto...ei paha vai mitä?! :)
Uusia ongelmiakin on tullut vastaan: Kaivioiden ylhäällä pitäminen puhdistuksen tai vuolun yhteydessä ei enää onnistu yhtä hyvin kuin ennen. Nosto sujuu hyvin, mutta kun kavio on ilmassa alkaa nyhtäminen välittömästi. Toivotaan että tämä vaihe menee nopeasti ohi, nyt täytyy vaan olla aikamoiset rautahermot sen kanssa. Liekkö se uhmaikä tullut? :)
Seuraava video on Anessan toisesta ajokerrasta kärryt perässä. Tässä siis neljäs kerta vasta kun kuolaimet on suussa ja se kyllä näkyy. Suur kiitos kuvaajalle ja avustajille! Tästä se ravihevosen elämä alkaa....
perjantai 8. helmikuuta 2013
Varsan vermeet
Olipahan nihkeä aamu. Töissä vielä uhkuin energiaa ja suunnittelin mitä kaikkea kerkeänkään tekemään päivällä kotona. Kotiin saapuessani iski velttous, laiskottelin tunnin koneella ennen kuin jaksoin mennä siivoamaan tallin. Onneksi hevoset pääsi aamulla pihalle ennen kuin lähdin töihin (5.30), eipähän niiden tarvinnut laiskaa omistajaa odotella. :)
Laittelin varsalle valjaat ja suitset valmiiksi käytävälle iltaa varten, pääsee neiti maistamaan kuolaimiakin tänään. Kuvissa on ihan normaalit treenivaljaat ja sekilliset suitset, kuolaimet on nahkapäällysteiset suoratkuolaimet. Pidän niistä enemmän kuin pelkistä metallisista ja muutenkin näissä on leukalenkki jo valmiina sekille. Mielestäni tällaiset kuolaimet käyvät erinomaisesti varsan ensimmäisiksi, ne ovat pehmeät, eikä kieltä saa helposti kuolaimen päälle ja pysyvät hyvin paikallaan leukalenkin ansiosta. Ehkä parasta: niitä ei tarvitse lämmittää :), uusissa kuolaimissa on kuitenkin huono puoli: haisevat ja varmasti maistuvatkin pahalle. Toivottavasti melassissa liottaminen tepsii :)
Laittelin varsalle valjaat ja suitset valmiiksi käytävälle iltaa varten, pääsee neiti maistamaan kuolaimiakin tänään. Kuvissa on ihan normaalit treenivaljaat ja sekilliset suitset, kuolaimet on nahkapäällysteiset suoratkuolaimet. Pidän niistä enemmän kuin pelkistä metallisista ja muutenkin näissä on leukalenkki jo valmiina sekille. Mielestäni tällaiset kuolaimet käyvät erinomaisesti varsan ensimmäisiksi, ne ovat pehmeät, eikä kieltä saa helposti kuolaimen päälle ja pysyvät hyvin paikallaan leukalenkin ansiosta. Ehkä parasta: niitä ei tarvitse lämmittää :), uusissa kuolaimissa on kuitenkin huono puoli: haisevat ja varmasti maistuvatkin pahalle. Toivottavasti melassissa liottaminen tepsii :)
Ja lopuksi: Löysin seuraavan ohjeen viimevuoden Suomenhevosliiton kalenterista. Pitänee joskus kokeilla jos meidän hevoset alkaa yskimään, mutta toivottavasti ei.
Luontoäidin talvinen yskänlääke
Kerää kattilaan havun neulasia (männyn, kuusen, katajan) noin litran verran ja kaada vettä sen verran päälle, että neulaset peittyvät kunnolla.
Keitä neulasia noin tunti, jonka jälkeen lisäät n.2dl hunajaa, 3-5 valkosipulin kynsiä, tinjamia maun mukaan, hyppysellinen inkivääriä ja muutamia tippoja pikiöljyä.
Keitä vielä kaikki aineet miedolla lämmöllä n. 30 min ja halutessasi siivilöi neulaset (jotkut hevoset syövät ne).
Kotitekoinen yskänlääke riittää muutamaksi päiväksi, eikä yliannostuksen vaaraa ole. Älä pelkää olla virtuoosi ja keksiä muita aineita yskänlääkkeeseen esim. carmosiltippoja, fenkolia tms. Mittasuhteita voi myös visioida - maalaisjärjellä.
Yskänlääke säilyy jääkaapissa useita viikkoja.
-Luontoäidin hevoset-
tiistai 5. helmikuuta 2013
Maastoilua ja muuta mukavaa
Niin se viikonloppu vaan meni nopeasti ja arki alkoi. Kumma miten töissä ensimmäinen päivä tuntuu niin rankalta pitkän vapaan jälkeen :/
Lauantaina meidän vanhukset Irmeli ja Jadella pääsivät maastoilemaan hyvässä seurassa. Saimme nimittäin vierailijan pihaamme, aivan ihanan suokki ruunan Pilkkeen :) Jadella vanhimpana taisi olla vauhdikkain, kumma miten se jaksaa vielä, vaikka mahakin alkaa olla melko iso. Lyhyen maastoilun päätteeksi pidin ratsastustunnin johon Pilke ja Irmeli osallistuivat, Jadella pääsi talliin lepäämään.
Aina kun vieras ratsastaja nousee Irmelin selkään, minua jännittää valtavasti, tamma ei ole helpoimmasta päästä ratsastaa. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin, puomit pysyi maassa ja törpötkään ei lennelly.
Ratsastuksesta en hyviä kuvia oikein saanut. Liike on kameralleni tuskaa, jolloin kaikki näkyy sumuisena.
Varsan käsittelyn aika oli illalla. Tällä kertaa Anessa oli ensimmäistä kertaa kiinni ketjuissa molemmin puolin, kun yleensä toisella puolella on ollu narusta pitelijä. En olisi uskonut että se näin helposti oppii rauhassa seisomaan. Tein aluksi normaalit hoitotoimenpiteet harjasin ja puhdistin kaviot, eikä se edes nykäissy kertaakaan. Esivalmistelujen jälkeen saimme valjaat selkään kuin aikuiselle hevoselle. Häntäremmi taisi tuntua epämiellyttävälle, koska neidin ilme ei ollut mitenkään tyytyväinen. Suitsia emme ole vielä kokeilleetkaan, ensi kerralla ehkä. Tässä muutama kuva miten nätisti Anessa osaa olla.
Lauantaina meidän vanhukset Irmeli ja Jadella pääsivät maastoilemaan hyvässä seurassa. Saimme nimittäin vierailijan pihaamme, aivan ihanan suokki ruunan Pilkkeen :) Jadella vanhimpana taisi olla vauhdikkain, kumma miten se jaksaa vielä, vaikka mahakin alkaa olla melko iso. Lyhyen maastoilun päätteeksi pidin ratsastustunnin johon Pilke ja Irmeli osallistuivat, Jadella pääsi talliin lepäämään.
Aina kun vieras ratsastaja nousee Irmelin selkään, minua jännittää valtavasti, tamma ei ole helpoimmasta päästä ratsastaa. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin, puomit pysyi maassa ja törpötkään ei lennelly.
Ratsastuksesta en hyviä kuvia oikein saanut. Liike on kameralleni tuskaa, jolloin kaikki näkyy sumuisena.
Varsan käsittelyn aika oli illalla. Tällä kertaa Anessa oli ensimmäistä kertaa kiinni ketjuissa molemmin puolin, kun yleensä toisella puolella on ollu narusta pitelijä. En olisi uskonut että se näin helposti oppii rauhassa seisomaan. Tein aluksi normaalit hoitotoimenpiteet harjasin ja puhdistin kaviot, eikä se edes nykäissy kertaakaan. Esivalmistelujen jälkeen saimme valjaat selkään kuin aikuiselle hevoselle. Häntäremmi taisi tuntua epämiellyttävälle, koska neidin ilme ei ollut mitenkään tyytyväinen. Suitsia emme ole vielä kokeilleetkaan, ensi kerralla ehkä. Tässä muutama kuva miten nätisti Anessa osaa olla.
torstai 31. tammikuuta 2013
Lumimyrskyn jälkeen
Anessa ja Tenttu nauttivat iltapäiväheinistä.
Anessa oli sitä mieltä että takapuoli on paljon kuvauksellisempi.
Varsojen tarha pihatolta katsottuna.
Irmeli hieman pölähtäneen näköisenä, Jadella ei malttanut olla kuvattavana.
Eilisen lumimyrskyn seuraksena tallin eteen on kertynyt melkoinen lumidyyni :)
Tammat odotteli jo heinälähetystä saapuvaksi. Irmeli portilla, Jadella kauempana. Polku tarhalle oli viimeyönä mennyt umpeen, niinkuin kuvasta näkyy.
tiistai 29. tammikuuta 2013
Kun inspiraatio iskee...
...silloin ei voi lopettaa! 3 päivää vietetty takkahuoneessa touhuten, josko kohta seinät alkaisi olla siinä kunnossa että lattiaa pääsis laittamaan. Ei tunnu helppoa toi remontointi olevan.
Ikeasta yritin katsella liukuovikaappeja, mutta en oikein sopivaa kokonaisuutta saanut kasaan millään. Siispä suuntaan huomenna paikallisen puusepän puheille, hän varmasti osaa tehdä juuri sellaisen kuin haluan.
Eilen irtauduin kotoa kuitenkin sen verran että lähdettiin laattoja hakemaan, mutta mutta...eipä joensuussa ollutkaan niin paljoa kuin tarvitaan. Että tilaushommiksi meni tämäkin. Sentään paikallisessa rautakaupassa oli uusi pinnoite meidän hirveälle takalle :)
Tuskin maltan odottaa että koko revohka on valmis, inhottaa kun kaikki tavarat on levällään ympäri taloa. Pitänee laitella joku kuvakin tänne myöhemmin.
Se niistä remppahommista, mennään vuorostaan hevosiin! Eilen illalla avomieheni raspasi Anessan kaviot. Operaatio alkoi samalla kaavalla kuin ennenkin: ensin yksikään jalka ei noussut, vihdoin kun joku oli ylhäällä, piti sitä heilutella mahdottomasti. Kun jalkaa ei vapaaksi saanut yritettiin ruveta maate. Onneksi tätä temppuilua kesti vaan yhden jalan verran, muut kolme sai raspattua helposti ilman vastusteluja.
Samalla kerta varsa nyt seisoi käytävällä kiltisti, päätettiin koitella valjaita. Pitkään jaksoi tamma niitä haistella, ennen kuin päätti maistella! Selkäänkin ne saatiin ongelmitta.
Lointakin koiteltiin, se oli hieman arvelluttavampi juttu, mutta pikku neiti oli sen verran fiksu ettei vastustellut ollenkaan!
Muutamia kertoja nyt pueskellaan vermeitä tallissa, sitten voidaan mennä ulos harjoittelemaan kävelyä. Keväämmällä ennen laitumelle menoa pitää yrittää saada kärrytkin perään.
Ikeasta yritin katsella liukuovikaappeja, mutta en oikein sopivaa kokonaisuutta saanut kasaan millään. Siispä suuntaan huomenna paikallisen puusepän puheille, hän varmasti osaa tehdä juuri sellaisen kuin haluan.
Eilen irtauduin kotoa kuitenkin sen verran että lähdettiin laattoja hakemaan, mutta mutta...eipä joensuussa ollutkaan niin paljoa kuin tarvitaan. Että tilaushommiksi meni tämäkin. Sentään paikallisessa rautakaupassa oli uusi pinnoite meidän hirveälle takalle :)
Tuskin maltan odottaa että koko revohka on valmis, inhottaa kun kaikki tavarat on levällään ympäri taloa. Pitänee laitella joku kuvakin tänne myöhemmin.
Se niistä remppahommista, mennään vuorostaan hevosiin! Eilen illalla avomieheni raspasi Anessan kaviot. Operaatio alkoi samalla kaavalla kuin ennenkin: ensin yksikään jalka ei noussut, vihdoin kun joku oli ylhäällä, piti sitä heilutella mahdottomasti. Kun jalkaa ei vapaaksi saanut yritettiin ruveta maate. Onneksi tätä temppuilua kesti vaan yhden jalan verran, muut kolme sai raspattua helposti ilman vastusteluja.
Samalla kerta varsa nyt seisoi käytävällä kiltisti, päätettiin koitella valjaita. Pitkään jaksoi tamma niitä haistella, ennen kuin päätti maistella! Selkäänkin ne saatiin ongelmitta.
Lointakin koiteltiin, se oli hieman arvelluttavampi juttu, mutta pikku neiti oli sen verran fiksu ettei vastustellut ollenkaan!
Muutamia kertoja nyt pueskellaan vermeitä tallissa, sitten voidaan mennä ulos harjoittelemaan kävelyä. Keväämmällä ennen laitumelle menoa pitää yrittää saada kärrytkin perään.
lauantai 26. tammikuuta 2013
Avutonta
Tässä muutaman päivän aikana olen innostunut selailemaan muiden blogeja, vaikka aikaisemmin pidin niitä omilla saavutuksilla kehuskeluna. Vaan niin se mieli voi muuttua!! Aivan upeita blogeja moni on saanut aikaan ja miten ovat jaksaneetkaan päivittää niitä usein. Itseni tunnen tässä ihan kädettömäksi....en osaa edes ulkoasua muokata :) Noh, jospa apua löytyisi pian.
Miksi sitten innostuinkaan luomaan oman blogin? Ht.netissä lueskelin topiikkia missä ihmiset kertoivat, miksi pitävät blogia. Monella oli hyvät perustelut siihen ja yhdyn muutamiin: Haluan jakaa iloni muille ja tarkastella saman tyyppisiä ihmisiä kuin minä. Kenties joku muukin kasvattaa suomenhevosia ja kirjoittaa niistä blogissaan.
Kuinka mukavaa olisi seurata samanikäisten varsojen kehitystä kuin omani. Kuulla vinkkejä ongelmiin ja löytää uusia tuttavuuksia :)
Tänään ei kovin ole paljoa tapahtunut, ainakaan mistä kirjoittaa. Normaali vapaapäivä niinkuin ennenkin. Olen hoitanut hevoset ja....no ruokkinut ja ulkoiluttanut koirat :) Ehkä tämän tylsempää päivää ei voi ollakaan!! Huomisiin!
Miksi sitten innostuinkaan luomaan oman blogin? Ht.netissä lueskelin topiikkia missä ihmiset kertoivat, miksi pitävät blogia. Monella oli hyvät perustelut siihen ja yhdyn muutamiin: Haluan jakaa iloni muille ja tarkastella saman tyyppisiä ihmisiä kuin minä. Kenties joku muukin kasvattaa suomenhevosia ja kirjoittaa niistä blogissaan.
Kuinka mukavaa olisi seurata samanikäisten varsojen kehitystä kuin omani. Kuulla vinkkejä ongelmiin ja löytää uusia tuttavuuksia :)
Tänään ei kovin ole paljoa tapahtunut, ainakaan mistä kirjoittaa. Normaali vapaapäivä niinkuin ennenkin. Olen hoitanut hevoset ja....no ruokkinut ja ulkoiluttanut koirat :) Ehkä tämän tylsempää päivää ei voi ollakaan!! Huomisiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)